Tammikuinen Espanjan Valle del Este toimi hyvin talvisena golfkohteena

Valle del Este

Golfseniorit ja OnGolf päättivät kokeilla tammikuuta golfmatka-ajankohtana ja onnistuimme siinä hyvin. Matka alkoi 18.1.2024. Onnistumisen takasi erinomaisen hyvä sää koko matkan ajan.

Ainoastaan ihan loman alussa myrsky riepotteli kenttää jopa niin, että palmu katkesi väylällä 11 ihan pelaajien vieressä. Muina päivinä ei lämpimämpiä vaatteita juuri tarvittu, mekot ja shortsit olivat tarpeen.

Valle Del Este sijaitsee Almeriassa, reilut 200 km Alicantesta etelään. Paikka on ns. ”keskellä ei mitään”. Paikallinen kauppakeskus oli muutamaa ravintolaa lukuun ottamatta kiinni. Alkuhämmennystä aiheutti luvatun minimarketin suljetut ovet, joten vettä lähdettiin hakemaan taksikyydillä lähimmästä kylästä. Toki vettä sai golfklubin baaristakin, mutta hiukan kovempaan hintaan. 

Seuraava huolenaihe olivat aamuiset golfeväät – mistä ne saadaan? Tähän oli hotelli järjestänyt varsin hienon ratkaisun. He myivät aamiaisella kolmella eurolla paperipusseja, johon voi tehdä reilusti eväät päivää varten.
Hotelli oli kaikin puolin mukava ja siisti. Palvelu pelasi kaikkialla ja kaiken lisäksi ruokakin oli hyvää.

Pelaamisen aloitimme perjantaina aamupäivällä parikisan muodossa. Seniorimatkoille tyypillisesti pelasimme joka päivä jotain pientä kisaa. Yleiskommentti ensimmäisen pelikierroksen jälkeen oli, että palloja hukkui tuhottomasti! Niitä todella hukkui jokaisella kierroksella tästä eteenpäinkin. Onneksi paikallinen vanhempi herrasmies istui joka päivä kymppiteen avauspaikalla löytöpallojaan kauppaamassa.

Illalla matkalaiset olivat ihmeissään, kun kuohuviiniä oli tarjolla jo toisena iltana peräkkäin. Syy heille selvisi, kun Marja-Leena Lähteenmäki paljasti tehneensä Holarin heti väylällä numero 2. Näin juhlimme heti alkuun OnGolfin tarjoamien juomien kera onnellista Marja-Leenaa.

Erilaisten joukkuepelimuotojen ohella kokeilimme myös reikäpeliä. Reikäpeli oli muotona monelle uusi ja se otettiin aika mukavana kokemuksena vastaan. Minulla on aina mukana ”Hullunkuriset perheet” kortit ja niiden avulla jaoin pelaajat perheiden vanhempiin ja lapsiin. Pelasimme reikäpeliä sovellettuna pistebogeyna siten, että  pari joka sai parhaan pistebogey tuloksen vei reiän.  Tällä kertaa lapset voittivat!!

Perinteiset viikon mestaruuskisat olivat niin ikään ohjelmassa. Ensimmäisellä viikolla kaksipäiväiset kisat, jossa kolme parasta ”ysiä” ratkaisi voittajan ja toisella viikolla yhden päivän kisa tasoituksellisena lyöntipelinä. Lyöntien määrä kuitenkin rajoitettiin väylän par+5 lyöntiin.

Ensimmäisellä viikolla mestarit olivat Soili Leinonen Kerigolfista ja Jarmo Iso-Ahola Laukaan Golfista. Seuraavat sijat menivät Arja Iso-Aholalle ja Tarja Väreluodolle sekä miehissä Jussi Uotilalle ja Asser Rissaselle.

Toisen viikon mestarit olivat Marja-Leena Lähteenmäki Tammer golfista ja Jarmo Iso-Ahola. Toisen ja kolmannen sijan nappasivat Asta Vitikainen ja Arja Iso-Ahola sekä Kari Karjalainen ja Asser Rissanen.

Valle del Esten kenttä on suhteellisen haasteellinen, johtuen kapeista väylistä ja pahoista esteistä väylien reunoilla. Palloja oli turha esteistä hakea ja lisäksi vesiesteiden reunat niin kuivia, ettei toivoakaan pallon pysähtymisestä ennen syvää vettä.  Väylät poikkesivat toisistaan paljon ja se teki pelaamisesta mielenkiintoista koko reilun kahden viikon ajan.
Teeboxeja oli periaatteessa viisi, mutta osa oli suljettuna, koska niiden ruohoa yritettiin saada vahvistumaan. Onneksi uudet boxit avautuivat toisella viikolla ja saimme niin ikään uusia vaihtoehtoja pelaamiseen. Sinänsä oli mielenkiintoista pelata eri boxeista, koska mitat vaihtelivat paljon ja lyöntipaikat oli sijoitettu antamaan kenttään aina uuden näkökulman. Teeboxit oli nimetty liskoeläinten mukaan, sillä liskoja ja käärmeitä ”muka” kentällä oli. Onneksi ei kovin moneen törmätty.

Kentän mitat Kaimaani (valkoinen) 5693 m, Iguaani (keltainen) 5432 m, Salamanteri (sininen) 5023 m, Kameleontti (punainen) 4608 m ja Kekko (musta) 4195 m. Kaikki mitat tulivat ryhmän toimesta kokeiltua. Muutamilla väylillä jouduttiin ylittämään suhteellisen haasteellisen näköinen ryteikkö. Ainostaan Kekkoa pelaavat pääsivät näissä kohdin vähemmällä. Kunhan ryteiköstä selvisi, niin pallo lensi kauas, koska väylät kovia ja liukkaita.

Luonto kentän ympärillä oli karua ja kuiva kivikko odotti usein heti väylän vieressä. Palmut ja kaktukset loivat oman viehättävän tunnelmansa kivikon keskelle. Varsinkin kaktuslajeja on todella paljon ja useimmat niistä kukkivat kauniisti. Loman loppuvaiheessa jo jotkut puutkin puhkesivat kukkaan. Kauniita vesiputouksia oli kivasti rakennettu vesiesteisiin niin silmää ilahduttamaan kun tuskaakin tuottamaan pallon sinne osuessa.

Pelaaminen oli tällä matkalla pääosassa. Saimme pelata myös vapaapäivinä OnGolfin sopimushinnoittelun puitteissa edullisesti 29 euron kierroshintaan. Tätä mahdillisuutta käytettiin ahkerasti. Ahkerimmat ehtivät myös parille lähikentälle. Kohteina olivat Mojacar ja Desert Springs. Mojacar ei päässyt jatkoon, korkeuserot liian suuria. Desert Springs on ollutkin mukana muilla matkoilla ja pääsi edelleen jatkoon.

Illallisen jälkeen useimmille uni maittoi, mutta jotkut innokkaat jatkoivat korttipelin puitteissa. Opettelimme kaksi peliä eli Nyrkki ja Räväys. Naurua riitti.

Toisen viikon puolivälissä saimme uutisia Suomesta – lakot sulkevat Vantaan lentokentän juuri meidän suunniteltuna paluupäivänä! Rauhallisina jäimme odottamaan mitä tuleman pitää. Matkatoimisto ja hotelli hoitivat tilanteen meidän kannaltamme aivan loistavasti. Jatkoimme lomaamme kaksi ja osa kolmekin päivää kuten mitään ei olisi tapahtunut. Mikä meidän oli pelatessa, aurinko paistoi eikä onneksi kenelläkään kiire mihinkään.

Osaltani suosittelen, että pidämme tämän kaltaisen tammikuun edullisen matkan jatkossa Golfsenioreiden ohjelmassa.

7.2.2024
Anneli Tuominen
Matkanvetäjä