Kesäpäivät Keski-Suomen ovella, Päijänteen povella

Taustamaisema kertoo, missä Sairasen Pekka avaa
Taustamaisema kertoo, missä Sairasen Pekka avaa
  • Taustamaisema kertoo, missä Sairasen Pekka avaa
  • Ikäheimoset vaihtavat kuulumisia Kärkkäisen Marja Leenan ja Santasen Liisan kanssa
  • Sihvosen Pertin sihti oli kohdallaan, 40 pistettä  ja neljäs sija
  • Tj Markus Lahtinen jakamassa matkaevästäydennystä
  • Kisa on käyty ja voittajat palkittu, vas. Kyrö Kalmari ( 2.), Seppo Kekarainen (1.) ja Sakari Ojanperä (3.)
  • Kisa on käyty ja voittajat palkittu, vas. Jaana Nyström, Päivi Rissanen ja Marja Leena Kärkkäinen
  • Salonniemen Anjan pelifilosofian avulla golf muuttuu heti helpommaksi
  • Väylätauluista näkee, että rallimaisemissa liikutaan. Kukin väylä oli nimetty Neste Rallin pikataipaleiden mukaan

”Männikkömetsät ja rantojen raidat,
laaksojen liepeillä koivikkohaat,
ah, polut korpia kiertävät, kaidat,
kukkivat kummut ja mansikkamaat!”

Golf ei näyttele Jämsän Himoksella pääosaa. Etelä-Suomen suurimpana hiihtokeskuksena ja lukuisten tapahtumien pitopaikkana Himos parhaiten tunnetaan, ei golfkeskuksena. Golfia on kuitenkin Himoksella pelattu jo kauan, ensin lyhyellä 9-reikäisellä ja nyt viitisen vuotta uudella täysimittaisella kentällä.
Kauden kolmannet SGS:n kesäpäivät pidettiin tällä viikolla Himoksella henkilökohtaisesta pb-tuloksesta kilvoitellen. Odotettua osallistujamäärää ei Himos kuitenkaan ihan houkuttanut, sillä harmillisesti samalle päivälle osuivat senioreiden Keski-Suomen tourkisat, jotka vetivät paikallisia kisaajia puoleensa. Taas kerran havaittiin myös sade-ennusteisiin uskovien sääuskollisuus, sillä pahanilman ennustajat povasivat saderintaman saapuvan haittaamaan tapahtumaa ja siinä vankassa uskossa moni jätti kesäpäivät väliin.
Mutta laatuhan korvaa määrän, sanotaan Jämsässäkin.

Osaamatta varautua jämsäläiseen vieraanvaraisuuteen poikkesin aamumatkaa ajaessani varmuuden vuoksi nauttimaan aamukahvin ja sämpylän huoltsikalle. Perille päästyäni sen manasin, sillä klubille oli katettu ylenpalttinen aamiainen heti nautittavaksi sekä myös evääksi bägiin laitettavaksi.
Aamutoimien ja juhlavien avausten jälkeen alkoivat tositoimet. Kenttähän on varsin nuori, avattu kesällä 2013, joten uudehkon kentän leima on vielä tuoreena tallella. Puskista ja tallaamattomista heinikoista oli pallon löytäminen tuurin peliä, - jos niihin sattui lipsahtamaan. Muutamia väyliä oli helpotettu tiiauspaikkoja siirtämällä ja varsinkin naiset saivat nyt runsaasti etua lyöntimatkoihin. Piileviä hiekka- ja vesiesteitä olisin kohdannut enemmänkin, mutta ryhmässäni pelanneet Pekka ja Pertti auliisti opastivat palloni oikealle tielle, toinen asia oli sitten saada pallo pysähtymään neuvottuun paikkaan. Kaltevuus lienee oikea sana lyhyesti kuvaamaan Himoksen pinnanmuotoja. Muuten kenttä oli vallan mainiossa kunnossa, niin väylät, viheriöt kuin maisematkin saivat kuulla osallistujien kehuja, loistavia järjestelyjä toki unohtamatta. Uutta kenttää ja vallankin vierustoja vielä tuunataan ja mm. slopet oli juuri päivitetty muutoksia vastaaviksi.

Ensimmäisen kerran kentän kierrettyäni jäi siitä minulle himottava fiilis itämään. Kenttähän kuuluu SGS:n sopimuskenttien kastiin, joten edulliseen hintaan sinnekin pääsee pelaamaan ja mahtuukin kevät- ja syyskausien aikaan, keskikesällä voi olla ruuhkaa.

Michelin-tähdistä ei nyt kisailtu, mutta kuten jo mainitsin, niin aamiaispöydästä tuskin malttoi poistua, kentällä kiersi evästäydennysauto ja kesän parhaat lihapullat (8 kpl) söin pelini jälkeen maukkaan soosin ja uusien perunoiden kera. Jätin kahvinkin juomatta, jotta lihapullien jälkimaku säilyisi pitkään.

Kesäpäivien tyyliin pokaalikaappeihin ei juuri täytettä tullut. Lahjoituksena saatujen herkkukassien sisällöt sitä vastoin saivat voittajien suut maireaan hymyyn. Luultavasti palkinnoista osa nautittiin jo ensimmäisellä bussipysäkillä?
Elonen-leipomo oli lahjoittanut maistuvat leivät ja leivonnaiset, niin pöytään kuin palkinnoksikin.
Ylä-Porkkalan tilan mehut myös maistuivat, mutta niihin olikin kuulemma säilötty lähimetsien ja peltojen parhaat maut.

Naisten sarjan voitti Jaana Nyström, ReG, 44 pistettä ja
miehissä parasta kuntoa osoitti Seppo Kekarainen, NRG tuloksella 42.
Kummankin sarjan kolme parasta palkittiin herkkutäyteisillä kasseilla, kuin myös lippujen lähimmät ja pisimmälle kantaneet avaukset. Nämä, ja muutkin tulokset löytyvät Himos Golfin kilpailukalenterin tulostaululta.
Onnetar päätti tilaisuuden jakaen lisää em. herkkukasseja sekä Griplex-hanskoja ja Revontuli Golfin vapaalippuja, jotka nekin päätyivät oikeisiin käsiin.

Tämän kesän tapahtumista ei voi kertoa, ellei samalla mainitse ja manaa vaihtelevaa säätä. Niin nytkin. Hyvän sään aikana pelasimme, ulkona söimme ja palkinnot terassilla jaoimme, mutta kun arpajaiset oli arvottu, niin taivas repesi. Parinkymmenen metrin juoksumatkalla autolle ehdin kastua läpikotaisin.

Kisailijoiden kommentteja

- Kiva kenttä, mukava kiertää. Naisille varsinkin sopivan mittaisia väyliä. Yleensä kun pallon lyö sille alueella, missä heinikkoa on vähiten ja kun siinä vaan pysyy koko ajan, niin ennen pitkää pääsee lipulle, - ei mitään hankaluutta tai vastoinkäymistä, filosofoi Anja Salonniemi Pirkanmaan Golfista.

Pekka Sairanen asuu Mäntässä ja kotikenttänä Himos on ollut iät ja ajat.
- Lähellä kun ei juuri muita kenttiä ole, niin tänne Sitikkani minut usein tuo. Espanja on sitten Suomen synkkään vuodenaikaan suosikkini.
- Kun mutkat ja mäet muistaa, niin kyllä täällä pelikin luistaa.

- Uusi kenttä meille, mutta rasittavuudesta vaikea sanoa mitään, sillä autoillen ei juuri mäet paina. Kallistukset kylläkin jäivät mieleen ja auton kanssakin sai olla tarkkana. Tapanamme on käydä ainakin yksillä kesäpäivillä ja kun kesämökki on tuossa Päijänteen takana ja vierasvapaa viikkokin sattui, niin sujautimme tänne, Ikäheimoset Master Golfista Espoosta tuumasivat.

Pertti Sihvonen Yyteristä viettää eläkekesäpäiviään lomaosakkeessa Himoksella. - Kun pääpuuhani täällä on golfin peluu, niin kyllä kenttä on tullut tutuksi ja kierrän sen pari-kolme kertaa viikossa. Eipä samalle päivälle paljon muuta liikuntaa mahdukaan. Kotikenttänä on Yyteri, mutta käytännössä pelaan vain täällä. Väylien vierustoja on ahkerasti perattu ja alkuaikojen vitsauksena ollut pallohukka on saatu kesytettyä ja samalla myös kierrosajat ovat nopeutuneet.

Matti Santanen